Kävimme maaliskuussa Pariisissa lyhyellä lomalla. Ai että se on ihana kaupunki! Ja ruokailijan paratiisi. Tarjontaa on niin paljon, että tulimme loppulomasta siihen tulokseen, että ainakin illallisille on syytä tehdä vähän google-hakuja ja researchiä ravintolan suhteen ja varata myös pöytä, välttyy liialliselta haahuilemiselta. Monet paikat joissa söimme olivat myös todella pieniä ja aivan täynnä. Tässä vähän parhaita paloja ravintolaelämyksistämme.
Selvitimme jo etukäteen hyvän mereneläväpaikan osoitteen ja teimme pöytävarauksen, kannatti! Tämä Bar a iode-niminen ravintola oli ihan mahtava paikka! Ruoka erinomaista ja hyvin laitettua, kaikki viimeisen päälle mietittyä, trendikäs paikka, hyvä tunnelma ja uskomatoman hyvä hinta-laatusuhde. Tämä lautanen, pullo viiniä ja kaksi jälkiruokaa kahveineen yhteensä 60 euroa.
Tätä samaa ruokaa söimme Etelä-Ranskassa, hyvä ja maukas välipala. Suolainen creppi.
Yhtenä iltana meillä ei ollut varausta ja etsimme itse asiassa paikkaa jossa syödä jänistä. Ei löytynyt sopivaa, mutta sitten astuimme sisään yhteen pieneen japanilaiseen paikkaan, jossa oli michelin-tarra (ei tähden merkiksi mutta maininnan) ovessa. Tunnelma oli lämmin ja mielenkiintoinen ja pian istuimmekin baaritiskillä ihmettelemässä taitavan kokin ruoanlaittoa. Olipas erityinen ja nautinnollinen ilta, kaikki aivan uutta meille.
Yllä mereneläväsalaatti alkupalaksi, oli vähän tuhti annos kyllä.
Tässä yllä lootusta ja juustoa. Päällä kalasta valmistettu juttu, joka kuumana piti ääntä ja "eli" siinä. Mielenkiintoista!
Kokki kokkasi tilauksia sitä mukaa kun niitä hänelle esitettiin.
Tässä toinen pääruoista, tonnikalaa. Aina vähän mietityttää tonnikalan eettisyys kyllä, mutta nyt tuntui että tässä paikassa sitä on päästävä maistamaan. Oli suussasulavaa, mutta maultaan melko mietoa. Kastikkeet toivat sitten potkua annokseen.
Toinen pääruoka oli kampasimpukkaa, kasviksia, levää ja yrttejä. Jälkiruoasta ei ollut kuvaa mutta se oli ihanaa tamarindisorbettia.
Sitten kävimme myös kokemassa aivan uutta keittiötä, nimittäin tiibetiläistä. Oli hyvää, ja kyllä se erosi esimerkiksi nepalilaisesta ruoasta jota olemme maistelleet. Paikka oli todella tunnelmallinen ja tosi pieni, sisustukseltaan erityinen värikkäine kankaineen ja lippuineen. Hinta todella edullinen. Tässä alla kuva, toinen otti perunacurrya ja toinen mykyjä. Jälkiruoaksi oli tuoreita litsejä sokeriliemessä ja ne olivat tosi hyviä.
Kävimme myös yhdessä kuuluisassa turistien kansoittamassa kahvilassa nimeltä Angelina. Paikka on erityisen kuulu kaakaostaan ja tietysti pariisilaisista leivoksista. Ovella oli monenkymmenen henkilön jono ja koko suuren suuri kahvila oli aivan täynnä ihmisiä. Jono etenki kuitenkin nopeaa. Meillä meni vähän överiksi meininki siellä. Tilasimme shamppanjat, teen, kaakaon ja kaksi leivosta. Hinnaksi tuli yli 60 euroa....voe mahoton paikka. Teekin maksoi 7 euroa. Noh noh noh, kerrankos sitä tuollaiseen paikkaan pääsee.
Jänispaisti jäi vielä kokematta, samoin ramen-paikoissa syöminen. Ja tuhat muuta mahdollisuutta.
Milloin pääsee uudestaan Pariisiin?
